Siirry sisältöön

Oma-aloitteiset verot ilmoitettiin aikaisemmin kausiveroilmoituksella, mutta vuodesta 2017 on puhuttu oma-aloitteisten verojen ilmoittamisesta ja maksamisesta. Käytännössä mikään ei silti ole muuttunut: yrityksen on laskettava, ilmoitettava ja tilitettävä verot verokausittain. Tässä artikkelissa käydään läpi tarkemmin, mitä nämä todellisuudessa sitten ovat.

Mitkä oma-aloitteiset verot?

Oma-aloitteiset verot ovat veroja, joista yrittäjän tulee huolehtia itse, sillä verottaja ei niitä erikseen laskuta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjän tulee itse laskea maksettavien verojen määrä ja huolehtia niiden maksusta ajallaan Verohallintoon. Oma-aloitteisiin veroihin kuuluu:

    • Arvonlisävero
    • Työnantajasuoritukset - ennakonpidätykset (työntekijän antaman verokortin mukaan), sairausvakuutusmaksut ja lähdevero
    • Apteekkivero
    • Arpajaisvero
    • Ennakonpidätys osakeyhtiöltä ja osuuskunnalta
    • Ennakonpidätys koroista ja osuuksista
    • Ennakonpidätys osingoista ja osuuskunnan ylijäämästä
    • Ennakonpidätys puun myyntitulosta
    • Lähdevero osingoista, koroista ja rojalteista rajoitetusti verovelvollisilta
    • Lähdevero korkotuloista yleisesti verovelvollisilta
    • Vakuutusmaksuvero

Oma-aloitteisiin veroihin eivät siis kuulu mm. varainsiirtovero eikä ennakon täydennysmaksu. Huomionarvoista on myös se, että vähintään 200 euroa vuodessa palkkaa maksavat kotitaloudet ovat velvollisia antamaan vuosi-ilmoituksen.

Miten oma-aloitteiset verot maksetaan

Hyvä kirjanpitäjä pitää huolta siitä, että verot lasketaan oikein ja maksetaan ajallaan

Oma-aloitteiset verot on pitänyt ilmoittaa ainoastaan sähköisesti 1.1.2017 lähtien. Verojen maksua varten verottajalta saa oman viitenumeron, ja verot voi maksaa esimerkiksi OmaVero-palvelussa. Yleensä oma-aloitteisia veroja maksetaan kerran kuussa (kuun 12. päivä). Pienet verovelvolliset yritykset voivat kuitenkin hakea pidennystä verotuskauteensa, jolloin maksut voidaan hoitaa esimerkiksi kerran vuodessa. Käytännössä tämä on mahdollista yrityksille, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa kalenterivuodessa. Verot tulee ilmoittaa myös kausilta, jolloin yritys ei ole maksanut palkkaa tai jolloin sillä ei ole ollut arvonlisäverollista myyntiä tai ostoja.

Myöhästyneistä veroista veloitetaan myöhästymismaksu. Maksu on kolme euroa ensimmäiseltä 45 päivältä, yhteensä enintään 135 euroa. Yli 45 päivän jälkeen päiväkohtainen maksu on 135 euroa. Siihen myös lisätään kaksi prosenttia myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Korkeimmillaan maksu voi olla 15 000 euroa verolajilta.

Omat säännöksensä oma-aloitteisten verojen maksuun on alkutuottajilla - mm. maa- ja metsätalouden harjoittajilla - sekä kuvataiteilijoilla. Verohallinnon sivuilta löytyy lisätietoa näistä säännöksistä. Jos verovelvollinen päättää toimintansa kesken verokauden, päättyy verotuskausikin tähän lopettamispäivään. Vero on silloin ilmoitettava ja maksettava lopettamiskuukautta seuraavana kuukautena.

Jos veroilmoituksessa on tullut virhe, korjaus tulee tehdä ilmoittamalla koko verokaudelle uudet korjatut tiedot. Virhe on korjattava kolmen vuoden kuluessa.

Oma-aloitteisista veroista voidaan maksaa veronpalautusta. Palautukselle maksetaan hyvityskorkoa, joka on vuonna 2018 0,5 prosenttia. Verohallinto voi kuitenkin käyttää palautusta maksamatta oleviin veroihin tai muihin maksuihin.

Yrityksen perustaminen on helpoimmillaan sitä, että rekisteröidytään yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi ja ruvetaan töihin. Käytännössä kuitenkin useimmat yritykset joutuvat miettimään hieman muitakin asioita. Yksityistä elinkeinonharjoittajaa lukuun ottamatta yritykset joutuvat tekemään enemmän pakollista paperin pyörittelyä, mutta sen lisäksi esimerkiksi kirjanpidon ja verotuksen ymmärtäminen vie jo paljon pidemmälle. Kokosimme siis suppean muistilistan asioista, joita aloittavan yrityksen kannattaa ottaa huomioon.

Liiketoimintasuunnitelma

Liiketoimintasuunnitelma on oltava, jos yritys missään vaiheessa tarvitsee ulkopuolista rahoitusta. Liiketoimintasuunnitelman tekemisestä on lisää omassa artikkelissaan.

Starttiraha

Ennen yritystoiminnan aloittamista yrittäjän on haettava starttirahaa, jos hän on siihen oikeutettu. Starttirahan ideana on turvata yrittäjän toimeentulo siltä ajalta, kun yritystoiminta ei ole vielä vakiintunut niin, että se toisi tarpeeksi taloudellista vakautta. Starttiraha on siis yrittäjän sosiaaliturvaa, eikä yrityksen tuloa.

Kirjanpito

Pienimuotoisesta kirjanpidosta saattaa selvitä vielä itsekin, mutta mitä monimutkaisemmiksi asiat käyvät, sitä järkevämpää on palkata tähän alan ammattilainen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi tehdä kirjanpidon yhdenkertaisena, mutta muiden yritysten kirjanpitoon tarvitsee jo enemmän tietämystä.

Verohallinnon rekisterit

Yrityksen rekisteröinnin yhteydessä yritys voi liittyä myös Verohallinnon rekistereihin. Näitä ovat mm. työnantajarekisteri ja ALV-velvollisten rekisteri. Jos siis toiminta on arvonlisäveron alaista ja/tai yrityksellä on henkilökuntaa, on näihin rekistereihin pakko liittyä. Joka tapauksessa niihin voi liittyä vapaaehtoisesti.

Työntekijät

Tarvitseeko yritys ulkopuolista henkilökuntaa heti alussa? Paljonko yrittäjät aikovat itse työskennellä yrityksessä ja minkälaisella palkalla? Nämä ovat asioita, joita kannattaa pohtia jo etukäteen.

Liiketilat, koneet ja kalusto

Jotkut yritykset eivät tarvitse mitään, mitä yrittäjiltä ei jo löydy omasta takaa. Usein kuitenkin yritys tarvitsee liiketilan tai toimiston, erilaisia työvälineitä sekä toimistokalusteita tai suurempia työkoneita. Näistä kannattaa tehdä kustannussuunnitelma, mutta ostaa tavarat vasta sitten, kun yritys on pystyssä, jotta ne voidaan laittaa yrityksen omaisuudeksi ja säästää näin veroissa.

Luvat

Onko suunniteltu liiketoiminta luvanvaraista toimintaa? Tällaista voi olla esimerkiksi alkoholin anniskelu sekä taksiliikenne. Jos yritys tarvitsee toimintalupia, on otettava selvää etukäteen, mistä niitä anotaan ja kauanko prosessissa menee.

Yrityksen nimeäminen

Yrityksen nimi on ehdottomasti oltava tiedossa jo ennen yrityksen rekisteröimistä. Huonon nimen voi toki muuttaa, mutta vähemmällä katumuksella pääsee, kun nimeämiseen käytetään aikaa, vaivaa ja luovuutta. Nimen tulisi olla sellainen, joka jää helposti asiakkaiden mieleen ja luo positiivisia mielikuvia. Yrityksen rekisteröinnissä ensimmäiselle toiminimelle voi kirjata kaksi varanimeä. Tämä kannattaakin tehdä, sillä PRH:n nimiseula on hyvin tiivis.

Jokaiselle yrittämistä aikovalle on varmaankin jossain vaiheessa tullut eteen tämä sana. Liiketoimintasuunnitelma. Siitä voi tehdä itselleen valtavan hirviön, jonka tekemistä lykkää viikkotolkulla, tai sitten sen voi vain tehdä pois alta. Liiketoimintasuunnitelman tekeminen ei auta pelkästään ulkopuolisia tahoja saamaan lisätietoa uudesta yrityksestä, vaan se auttaa myös itse yrittäjää hahmottamaan paremmin, onko villillä liikeidealla oikeasti mitään pohjaa tai mahdollisuuksia selvitä. Sekä varsinaiseen liiketoimintasuunnitelmaan että siihen liitettäviin laskelmiin löytyy hyvin valmiita pohjia.

Onko pakko?

Rahoittajien kukkarot pysyvät kiinni, jos liiketoimintasuunnitelman laskelmat ovat järjettömiä

On ja ei. Mikään ei estä yrityksen perustamista ilman liiketoimintasuunnitelmaa. Jos kuitenkin mielit saada esimerkiksi rahoitusta tai starttirahaa, pyydetään aloittavalta yritykseltä yleensä nähtäväksi liiketoimintasuunnitelmaa sekä siihen liittyviä laskelmia. Tämä on ulkopuolisille tahoille ainoa tapa saada jotain selkoa suunnitellusta toiminnasta. Ja kuten edellä sanottiinkin, on liiketoimintasuunnitelman tekeminen tärkeää myös yritykselle itselleen. Sen tekemisestä ei siis kannata tehdä mitään pakkopulla, vaan ottaa se oikeasti keinona selvittää paremmin itselleenkin, minkälaista toiminta käytännössä tulevaisuudessa on.

Mitä liiketoimintasuunnitelmaan tulee?

Liiketoimintasuunnitelma on periaatteessa täysin vapaamuotoinen, mutta ainakin liiketoimintaan liittyvät laskelmat siihen tulisi kirjata. Näiden lisäksi kuvailua ja analyysiä yrityksen liikeideasta, tuotteista sekä asiakaskunnasta. Myös liiketoimintasuunnitelman sisältö tietenkin riippuu aiotusta toimialasta, yritysmuodosta sekä toiminnan suunnitellusta laajuudesta. Kaikissa liiketoimintasuunnitelmissa on kuitenkin oltava pakolliset laskelmat. Vaikka itse numerot eivät saisikaan riemunkiljahduksia aikaan, kannattaa laskelmiin panostaa. Varsinkin rahoittajia on hankala löytää ympäripyöreillä tai epärealistisilla laskelmilla.

Rahoituslaskelma ja kannattavuuslaskelma

Rahoituslaskelma tehdään yksinkertaisesti listaamalla yritystoiminnan aloittamiseen tarvittavat investoinnit sekä ensimmäisten kuukauden ajalta arvioidut menot. Näitä menoja voivat olla siis esimerkiksi sellaiset kiinteät kustannukset, joiden määrä pysyy samana kuukaudesta toiseen tuloista riippumatta, kuten vuokra, sähkö ja palkat. Kun menojen määrä on selvillä, pitää tietenkin selventää, että mistä tarvittavat rahat tulevat. Harva yritys saa kassaan hirveitä määriä rahaa ensimmäisenä päivänään. Aloittamiseen tarvitaan siis rahaa jostain muualta: lainana, omana sijoituksena tai esimerkiksi yritystukena.

Kannattavuuslaskelmassa on periaatteessa sama idea: paljonko tarvitaan tuloja, että menot katetaan? Näkökulma on kuitenkin tällä kertaa siinä, paljonko ja millä katteella yrityksen tulee myydä, että jatkuvat kustannukset saadaan peitettyä. Kannattavuuslaskelma siis liittyy ennemminkin päivittäiseen rahavirtaan ja rahoituslaskelma pääoman saatavuuteen. Molempien tekeminen on siis tärkeää, koska yhdessä niistä muodostuu kokonaisuus yrityksen kannattavuudelle ja vakavaraisuudelle.

Moni yrittäjäksi aikova pohtii tätä kysymystä. Valintaan vaikuttavat erityisesti yrityksen tulevaisuuden suunnitelmat, toiminnan laajuus sekä yrittäjän ottamat taloudelliset vastuut. Tässä artikkelissa käydään läpi mitä osakeyhtiömuotoinen ja toiminimellä yrittäminen käytännössä tarkoittavat.

Osakeyhtiö

Osakeyhtiö on tunnetuin yrittämisen muoto. Yleisesti osakeyhtiön etuina pidetään lainansaannin helppoutta muihin yritysmuotoihin verrattuna, yrittäjän mahdollisuutta nostaa palkkaa itselleen sekä mahdollisuutta myydä yritys tai ostaa oma osuus pois. Osakeyhtiömuotoisen yrityksen verotus ei myöskään ole progressiivista. Osakeyhtiö edellyttää kuitenkin suhteellisen suuria aloituskustannuksia, kaksinkertaista kirjanpitoa ja tilinpäätöstä sekä hallintoa yhtiökokouksineen. Onkin tärkeää miettiä, onko omalla yrityksellä sellainen kasvupotentiaali, että esimerkiksi toiminnan aloittamiseen laitetut omaat säästöt tai ulkopuolinen laina todella kannattavat.

Ennen yritysmuodon valitsemista kannattaa tehdä laskelmia yritystoiminnan tuloista ja menoista

Perustamiseen tarvitaan aluksi vain yksi henkilö, 2500 euroa osakepääomaa ja perustamisilmoituksen tekeminen kaupparekisteriin (330-380e). Osakeyhtiöllä tulee olla hallitus, joka koostuu täysi-ikäisistä ja täysivaltaisista luonnollisista henkilöistä ja joista vähintään yhden on asuttava pysyvästi Euroopan talousalueella. Hallitus vastaa kaikista sellaisista päätöksistä, jotka eivät lain mukaan kuulu yhtiökokoukselle. Yrityksen osakkeiden omistajille maksetaan osinkoa ja heillä on mahdollisuus osallistua yrityksen päätöksentekoon vuosittaisessa yhtiökokouksessa.

Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen, jonka tulee maksaa 20 prosentin yhteisöveroa. Yhtiön maksamat palkat ja osingot taas verotetaan henkilökohtaisen veroprosentin mukaan. Lisäksi verotukseen vaikuttaa se, onko yritys listaamaton vai listattu ja paljoko yrityksellä on nettovarallisuutta.

Yrityksen perustamisen lainan avulla on yleinen, joskin mahdollisesti riskialtis tapa. Jos lainaa ottamalla kuitenkin voidaan kasvattaa yrityksen tuottoa, se saattaa maksaa itsensä takaisin. Yksi vaihtoehto on yrityksen osakkaiden oma rahoitus. Myös Finnveran laina tai muu julkinen rahoitus voivat auttaa osakeyhtiön perustamisessa.

Toiminimi

Toiminimen perustaminen on osakeyhtiöön verrattuna helppoa ja edullista. Se on yleensä hyvä vaihtoehto aloittelevalle, yhden hengen yritykselle, jolla ei ole suunnitelmissa palkata muuta henkilökuntaa. Toiminimen voi ottaa kuka tahansa täysi-ikäinen, Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö. Perusilmoituksen tekeminen kaupparekisteriin ja verohallintoon maksaa 75 tai 110 euroa ilmoitustavasta riippuen eikä alkupääomaa vaadita. Toiminimiyrittäjäksi aikova voi hakea TE-toimistolta starttirahaa ensimmäisten kuukausien toimeentuloon.

Verotuksessa yritystoiminnan tulo lasketaan elinkeinonharjoittajan tuloksi, joka koostuu pääoma- ja ansiotulosta. Yrittäjä on myös yleensä velvollinen laskemaan ja tilittämään arvonlisäveron myymistään palveluista ja/tai tavaroista. Toiminimeä käyttävälle yksityiselle elinkeinonharjoittajalle riittää yksinkertainen kirjanpito ja tilinpäätöstä ei vaadita (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta).

Toiminimellä toimivan yksityisen elinkeinonharjoittajan omaisuus ja yrityksen omaisuus katsotaan yhdeksi ja samaksi asiaksi. Tällöin yrityksestä saadut tulot ovat yrittäjän tuloa eikä niistä makseta yhteisöveroa kuten osakeyhtiössä. Samalla yrittäjä on henkilökohtaisesti vastuussa yrityksensä mahdollisista veloista eikä yritystään voi samalla tavalla myydä pois kuten osakas voi luopua osakkeistaan.

Kevytyrittäjyys tarkoittaa itsensä työllistämistä ilman varsinaisen yrityksen perustamista. Kevytyrittäjällä ei ole toiminimeä eikä Y-tunnusta, joten virallisesti hän ei ole myöskään itsenäinen elinkeinonharjoittaja. Laki ei tunne termiä kevytyrittäjä, ja juridisesti kyseessä onkin eräänlainen yrittäjyyden ja palkkalaisuuden välimuoto. Olennaista on myös se, onko yrittäminen päätoimista vai sivutoimista. Kevytyrittäjän yritystoiminta on yleensä sivutoimista, mutta työn määrän kasvaessa voi oman toiminimen tai yrityksen perustaminen tulla ajankohtaiseksi. Kevytyrittäjiä on paljon esimerkiksi media- ja rakennusalalla sekä siivoustyössä. Toisin kuin toiminimellä yrittäminen, kevytyrittäjyys ei sovellu aivan kaikille aloille, sillä luvanvaraista toimintaa ei voi harrastaa laskutuspalvelun kautta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset vaativat tällaiset luvat voidakseen harjoittaa ammattiaan.

Media-alalla on yleistä käyttää laskutuspalvelua keikkailutöiden laskuttamiseen.

Kevytyrittäjyys vaihtoehtona

Kevytyrittäjyydessä kätevintä on se, että asiakkaiden laskutuksen voi ulkoistaa. Samalla laskutuspalvelua tarjoava yritys huolehtii tarvittavista vakuutusmaksuista ja veroista. Tämä madaltaa kynnystä kokeilla yrittäjyyttä, vaikka juuri nuo lakisääteiset maksut ja verot ajatuksena ahdistaisivat. Suurimmat kevytyrittämistä tarjoavat palvelut ovat tällä hetkellä Ukko.fi, Eezy ja OP Kevytyrittäjä. Kevytyrittämisen voi myös aloittaa ja lopettaa milloin vain. Tällainen yrittämisen muoto soveltuu erityisen hyvin tilanteissa, joissa kenties halutaan ensin kokeilla omaa yritysideaa tai tarjota omaa osaamistaan asiakkaille sivutoimisesti ja/tai satunnaisesti. Viime vuosina yhä useampi suomalainen on uskaltanut kokeilla kevytyrittäjyyttä. Esimerkiksi työtön työnhakija, joka haluaisi ansaita rahaa itsenäisesti, sen sijaan että osallistuisi vaikka TE-palveluiden järjestämään toimintaan, joka ei välttämättä sovellu omaan tilanteeseen. Tästä esimerkkinä on nuoren opiskelijan ja kokoomuslaisen kunnanvaltuutetun Santeri Kirkkalan omakohtainen kokemus kevytyrittäjyydestä. Hän tuo esille nimenomaan sitä, että kuinka hyvän vaihtoehdon kevytyrittäjyys tuo ns. tavallisten työpaikkojen hakemisen ja palkattomien työkokeilujen rinnalle.

Kevytyrittäjyys voitaisiinkin nähdä relevanttina vaihtoehtona perinteiselle työsuhteessa tapahtuvalle palkkatyölle. Se voi soveltua moniin eri elämäntilanteisiin ihmisen taloutta turvaamaan, jolloin sen ei ainakaan tulisi tyssätä monimutkaiseen byrokratiaan. Tämän vuoden alussa voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa nykyään työttömälle yritystoiminnan neljän kuukauden ajan, ja vasta tämän jälkeen TE-palvelut selvittää toiminnan pää- tai sivutoimisuuden. Työttömyysturvan ei silloin pitäisi automaattisesti katketa yritystoiminnan alkaessa, kuten valitettavan usein on tapahtunut.

Kevytyrittäjien asemaan toivotaankin selkeyttä. Esimerkiksi Uusi työ ry on itsensä työllistämisen ja kevytyrittäjyyden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on tällaisen työn parempi tunnistaminen, sääntely ja sitä kautta yrittäjien aseman parantaminen. Kokoomus on muutenkin viime aikoina tuonut esille kevytyrittäjyyden ongelmia. Myös tämän vuoden puoluekokousaloitteessaan Pohjois-Pohjanmaan Kokoomus on  ottanut kantaa kevytyrittäjien asemaan, joka on heidän mukaansa epämääräinen. Suhteessa verottajaan kevytyrittäjät ovat palkansaajia, mutta työttömyysturvan osalta taas yrittäjiä.