Siirry sisältöön

Kevytyrittäjyys madaltaa kynnystä kokeilla siipiään yrittäjänä – laki ei kuitenkaan tunnista tätä työn muotoa

Kevytyrittäjyys tarkoittaa itsensä työllistämistä ilman varsinaisen yrityksen perustamista. Kevytyrittäjällä ei ole toiminimeä eikä Y-tunnusta, joten virallisesti hän ei ole myöskään itsenäinen elinkeinonharjoittaja. Laki ei tunne termiä kevytyrittäjä, ja juridisesti kyseessä onkin eräänlainen yrittäjyyden ja palkkalaisuuden välimuoto. Olennaista on myös se, onko yrittäminen päätoimista vai sivutoimista. Kevytyrittäjän yritystoiminta on yleensä sivutoimista, mutta työn määrän kasvaessa voi oman toiminimen tai yrityksen perustaminen tulla ajankohtaiseksi. Kevytyrittäjiä on paljon esimerkiksi media- ja rakennusalalla sekä siivoustyössä. Toisin kuin toiminimellä yrittäminen, kevytyrittäjyys ei sovellu aivan kaikille aloille, sillä luvanvaraista toimintaa ei voi harrastaa laskutuspalvelun kautta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset vaativat tällaiset luvat voidakseen harjoittaa ammattiaan.

Media-alalla on yleistä käyttää laskutuspalvelua keikkailutöiden laskuttamiseen.

Kevytyrittäjyys vaihtoehtona

Kevytyrittäjyydessä kätevintä on se, että asiakkaiden laskutuksen voi ulkoistaa. Samalla laskutuspalvelua tarjoava yritys huolehtii tarvittavista vakuutusmaksuista ja veroista. Tämä madaltaa kynnystä kokeilla yrittäjyyttä, vaikka juuri nuo lakisääteiset maksut ja verot ajatuksena ahdistaisivat. Suurimmat kevytyrittämistä tarjoavat palvelut ovat tällä hetkellä Ukko.fi, Eezy ja OP Kevytyrittäjä. Kevytyrittämisen voi myös aloittaa ja lopettaa milloin vain. Tällainen yrittämisen muoto soveltuu erityisen hyvin tilanteissa, joissa kenties halutaan ensin kokeilla omaa yritysideaa tai tarjota omaa osaamistaan asiakkaille sivutoimisesti ja/tai satunnaisesti. Viime vuosina yhä useampi suomalainen on uskaltanut kokeilla kevytyrittäjyyttä. Esimerkiksi työtön työnhakija, joka haluaisi ansaita rahaa itsenäisesti, sen sijaan että osallistuisi vaikka TE-palveluiden järjestämään toimintaan, joka ei välttämättä sovellu omaan tilanteeseen. Tästä esimerkkinä on nuoren opiskelijan ja kokoomuslaisen kunnanvaltuutetun Santeri Kirkkalan omakohtainen kokemus kevytyrittäjyydestä. Hän tuo esille nimenomaan sitä, että kuinka hyvän vaihtoehdon kevytyrittäjyys tuo ns. tavallisten työpaikkojen hakemisen ja palkattomien työkokeilujen rinnalle.

Kevytyrittäjyys voitaisiinkin nähdä relevanttina vaihtoehtona perinteiselle työsuhteessa tapahtuvalle palkkatyölle. Se voi soveltua moniin eri elämäntilanteisiin ihmisen taloutta turvaamaan, jolloin sen ei ainakaan tulisi tyssätä monimutkaiseen byrokratiaan. Tämän vuoden alussa voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa nykyään työttömälle yritystoiminnan neljän kuukauden ajan, ja vasta tämän jälkeen TE-palvelut selvittää toiminnan pää- tai sivutoimisuuden. Työttömyysturvan ei silloin pitäisi automaattisesti katketa yritystoiminnan alkaessa, kuten valitettavan usein on tapahtunut.

Kevytyrittäjien asemaan toivotaankin selkeyttä. Esimerkiksi Uusi työ ry on itsensä työllistämisen ja kevytyrittäjyyden puolestapuhuja, jonka tavoitteena on tällaisen työn parempi tunnistaminen, sääntely ja sitä kautta yrittäjien aseman parantaminen. Kokoomus on muutenkin viime aikoina tuonut esille kevytyrittäjyyden ongelmia. Myös tämän vuoden puoluekokousaloitteessaan Pohjois-Pohjanmaan Kokoomus on  ottanut kantaa kevytyrittäjien asemaan, joka on heidän mukaansa epämääräinen. Suhteessa verottajaan kevytyrittäjät ovat palkansaajia, mutta työttömyysturvan osalta taas yrittäjiä.